Kun kohtuus on kylliksi
Tänään alkaa paastonaika. Se kestää seitsemän viikkoa ja päättyy pääsiäiseen.
Yksi syvä paaston perinne tulee sisällissodan riivaamasta Syyriasta, satojen vuosien takaa. Munkki Efraim eli 300-luvulla ja hänen paastorukouksensa pysäyttää: Estä minusta laiskuuden, velttouden, vallanhimon ja turhanpuhumisen henki, anna sielun puhtauden, nöyryyden, kärsivällisyyden ja rakkauden henki. Anna minun nähdä rikokseni ja anna, etten tuomitsisi veljeäni. Hyvä harjoitus niin Efraimin kotiseudulla kuin täällä Suomessa!
Ekopaasto yhdistää vanhaa paastoperinnettä tämän päivän uusiin haasteisiin. Siinä muutetaan omaa elämäntapaa niin, että se vaikuttaa ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja edistää oikeudenmukaisuutta.
Eniten vaikuttaa muutos ruokavalioon (vähemmän etenkin punaista ja muuta lihaa), liikkumiseen (turha yksityisautoilu, turhat lennot ja laivamatkat) sekä asuminen (kohtuukoko, veden ja lämmön käyttö).
Ekopaaston sivuilla on monta hyvää vinkkiä. Siellä voi käydä myös tekemässä oman paastovalintansa.
Ekopaastoon kutsuvat Suomen ympäristökeskus SYKE, evankelisluterilainen kirkko ja ekumeeninen neuvosto SEN.
Mistä aion paastota itse? En syö lihaa ennen kuin vasta pääsiäispäivänä lammasta. Kiinnitän huomiota veden ja lämmön käytön kohtuullisuuteen. Ja yritän vähän hiljentää tahtia. Yksityisautoilua en voi vähentää, kun ei ole ollut autoa moneen vuoteen. Olen siitä onnellisessa asemassa, etten tässä elämäntilanteessa tarvitse sellaista. Säästyviä rahoja ohjaan nyt paastonaikana kansainväliseen diakoniaan.
Ekopaastokampanjan vetoomus kiteyttää sen mistä on kyse. Luopumalla liiasta voimme huomata perusasioiden kauneuden ja arvon. Silloin voimme nauttia luonnon tarjoamista lahjoista kestävällä ja kohtuullisella tavalla. Kuluttaminen ei tuolloin ole kyltymätöntä, vaan kohtuus on kylliksi.
