Urheilun huipulle ponnistavat nuoret ovat kovan urakan edessä: Monessa lajissa taistellaan jo alle parikymppisinä olympiamitaleista. Silloin paineet menestyä yhä nuorempana kasvavat.
Samaan aikaan pitäisi hoitaa myös koulunkäynti, sillä harva pääsee urheilussa maailman huipulle ja onnistuu samalla keräämään omaisuuden, jonka turvin voi elää mukavasti urheilu-uran jälkeen.
– Suomessa on noin 1500 lottovoittajaa ja taloudellisesti hyvin menestyviä urheilijoita, joiden ei tarvitse enää urheilu-uran jälkeen huolehtia toimeentulosta on noin 100. Tämä kertoo paljon siitä, kuinka helppoa on rikastua urheilulla, kiteyttää ylilääkäri Harri Selänne.
Selänne on mukana urheilupsykologian dosentti Tatiana Ryban johtamassa tutkijaryhmässä, jonka tutkimus urheilun ja lukio-opintojen yhdistämisestä on herättänyt runsaasti huomiota ympäri maailmaa.
Aiemmin kerrottiin, kuinka osa opiskelijoista sai uupumisoireita jo aivan opiskelun alussa. Nyt tiedetään enemmän siitä, kuinka laajasta ongelmasta on kyse.
Muuttuva lukio syö voimia
Lukio-opiskelu on muuttunut rajusti viime vuosikymmeninä.
– Noin kymmenen prosenttia kaikista lukiolaisista vastaa kärsivänsä uupumuksesta, kertoo ylilääkäri Harri Selänne.
Huipulle tähtäävien urheilulukiolaisten kohdalla puhutaankin sitten jo aivan erilaisista luvuista.
– Urheilulukiolaisista viisi prosenttia kertoo kärsivänsä vakavasta uupumuksesta ja noin 30 prosenttia kertoo kärsivänsä lievemmästä uupumuksesta eli puhutaan yli kolmasosasta urheilevista lukiolaisista.
– Toisaalta täytyy muistaa myös se, että kaksi kolmasosaa voi hyvin, muistuttaa Selänne.
Kaikkien motivaatio ei riitä
Urheilijoita pidetään henkisesti vahvoina, määrätietoisina ja motivoituneina ihmisinä, jotka pystyvät pelkällä tahdonvoimalla uskomattomiin suorituksiin, mutta jos uupumus pääsee iskemään, kärsii myös motivaatio. Tämäkin käy ilmi tutkimustuloksista.
Noin kolmannes tutkimukseen osallistujista on hyvin motivoituneita sekä koulunkäyntiin että urheiluun.
Huolestuttavin ryhmä on tämä kolmannes, jolla ei ole minkäänlaista motivaatiota urheiluun tai opiskeluun.
Harri Selänne
Niinikään kolmannes on hyvin motivoituneita urheiluun, mutta vähemmän motivoituneita koulunkäyntiin.
– Huolestuttavin ryhmä on tämä kolmannes, jolla ei ole minkäänlaista motivaatiota urheiluun tai opiskeluun, sanoo Selänne.
Tuloksia pitää soveltaa laajemmin
Nuorella omakuva ja identiteetti on vasta muotoutumassa ja elämänkokemus ei aina kerro, koska olisi syytä hillitä tahtia.
Nyt on kyse suomalaisten nuorten tulevaisuudesta yleensä.
Harri Selänne
– Olemme tutkimusryhmässä vahvasti sitä mieltä, nämä ongelmat eivät koske pelkästään urheilevia lukio-opiskelijoita, vaan nyt on kyse suomalaisten nuorten tulevaisuudesta yleensä, muistuttaa Selänne.
Selänteen mukaan tutkimuksen tuloksia pitäisi siis soveltaa paljon laajemmin koskemaan kaikkia niitä opiskelevia nuoria, jotka esimerkiksi panostavat määrätietoisesti johonkin harrastukseen - oli kyse sitten urheilusta tai jostain muusta.
Ongelmat eivät tule yllätyksenä
Tutkimuksessa esille nousevat asiat eivät tule yllätyksenä pitkään urheilulukiossa ja urheilun parissa muutenkin työskenneelle Suomen olympiakomitean urheiluakatemiaohjelman johtaja Simo Tarvoselle.
– Se yllätti, että nämä asiat erottuvat niin selvästi. Samoja asioita on tullut esille käytännön elämässä. Hyvin tärkeitä löydöksiä, sanoo Tarvonen.
Samoja asioita on tullut esille käytännön elämässä.
Simo Tarvonen
Tarvosen mukaan kyse on pitkälti siitä, että yhteiskunta muuttuu koko ajan ja nopeasti. Sekä koulutus- että urheilumaailman pitää muuttaa järjestelmiään muutoksen mukana.
– Suomalaisen urheilun vahva valinta on urheilijoiden kaksoisura-ajattelu. Haluamme tukea sitä, että urheilijat pystyvät halutessaan suorittamaan myös opintonsa.
Tarvonen peräänkuuluttaa opintojärjestelmän joustavuutta, opinto-ohjauksen tehostamista sekä valmentajien ja vanhempien tukea ja yhteistyötä.
– Vuoropuhelun kautta pääsemme yhteisymmärrykseen siitä, miten pitää harjoitella, minkälaisia elämänhallintataitoja tarvitaan ja mitä opiskelu vaatii näiden lisäksi, pohtii Tarvonen.
Maailmanmestarilla on selvät tavoitteet
Justus Kainulainen on tuore salibandyn nuorten maailmanmestari, joka opiskelee Lahden lyseon lukion urheilulinjan toisella luokalla. Hän ei ole pitänyt lukio-opiskelun ja urheilun yhdistämistä vaikeana.
– Pitää osata ajoittaa kaikki tekemiset oikein, niin kaikelle löytyy kyllä aikaa. Tottakai välillä tulee sellaisia hetkiä, että tunnit ei oikein riitä, mutta tätä kaikkea tekee kuitenkin niin suurella sydämellä, että jaksaa tehdä.
Pitää osata ajoittaaa kaikki tekemiset oikein, niin kaikelle löytyy kyllä aikaa.
Justus Kainulainen
Kainulainen on pelannut salibandya 12 vuotta, joista viisi tosissaan. Palkintona oli maailmanmestaruuden lisäksi myös pistepörssin ykkössija.
– Tavoitteena on kehittyä pelaajana ja päästä miesten maajoukkueeseen. Miksi ei vaikka ammattilaiseksikin. Esimerkiksi Sveitsissä pelaa aika paljon suomalaisia ammattilaisina.
Lukio-opinnot ovat sujuneet hyvin ja ensi syksynä alkaviin yo-kirjoituksiin Kainulainen suhtautuu rauhallisesti.
– Jossain vaiheessa pitäisi alkaa lukea tosissaan. Kaukaisena tavoitteena on opiskelupaikka kauppakorkeakoulussa.
Koripallo ja kova työ vievät Indianaan
Lahden Lyseon abiturientti Emma Tuomisella on takanaan rankka kevät. Hän on pelannut naisten korisliigassa, Kouvottarissa, kirjoittanut ylioppilaaksi ja onnistunut hakemaan täysstipendin Fort Waynen yliopistoon Indianaan, jossa opintojen lisäksi odottaa koripallon yliopistosarja.
– Kirjoitusten suhteen odotukset ovat aika korkealla, olen tehnyt paljon töitä niiden eteen. Tavoitteena on ehdottomasti jatko-opinnot. Psykologia kiinnostaa eniten. Unelmissa on myös kehittyminen koripalloilijana. Olisi hienoa pelata joskus ammattilaisena, luettelee Tuominen.
Tuominen ei edes yritä uskotella, etteikö olisi aika ajoin ollut väsynyt.
Välillä oltiin aika väsynyttä tyttöä, mutta kova tahto ja motivaatio auttoivat jaksamaan.
Emma Tuominen
– Kyllä se on vienyt voimia. Lahti-Kouvola väliä ajettiin 3-4 kertaa viikossa ja välillä oltiin aika väsynyttä tyttöä, mutta kova tahto ja motivaatio auttoivat jaksamaan.
Tuominen kertoo tietoisesti kiinnittäneensä huomiota jaksamiseen.
– Yritän pitää huolta siitä, että saan riittävästi lepoa ja syön oikein, jotta väsymys ei pääsisi liian kovaksi, mikä on tosi tärkeä asia. Jos pääkoppa ei kestä, niin mikään asia ei mene eteenpäin.